HYVÄ KASVATUSTAPA – BaJaVa ry:n eettiset periaatteet kissankasvatuksessa

 

  1. Eläinten hyvinvointi

Jalostustyössä kissojen hyvinvoinnin ja terveyden tulee olla etusijalla. Kasvattajan on luotava olosuhteet, jotka tarjoavat turvallisen ja virikkeellisen kodin kissoille. Harrastuksen edetessä on tavallista, että kissojen lukumäärällä on taipumus kasvaa, jo vanhempien ja leikattujen, entisten kasvatuskissojen takia. Kasvattajan on kuitenkin pyrittävä pitämään kissamääränsä kohtuullisen kokoisena, lauman jokaisella yksilöllä tulee olla turvallinen elinympäristö. Suuri määrä kissoja liian pienessä tilassa lisää niiden stressiä ja laskee vastustuskykyä, joka puolestaan voi lisätä koko kissalan infektiopainetta. Lisäksi arat tai vetäytyvät kissat saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa huolenpitoa.

 

  1. Erityisvastuu pentueista

Kasvatusnaaraan tiineys ja pentujen syntymä sekä näiden kasvu aina luovutusikään asti muodostaa ajanjakson, joka vaatii erityishuomiota ja normaalia suurempaa vastuuta kasvattajalta.

Kissojen terveyteen liittyvät riskit voivat pentueaikana olla suuria, joten hyvään kasvatustapaan kuuluu myös ennakoiva taloudellinen varautuminen yllättävien tilanteiden varalta. Eläinlääkärin apua on tarvittaessa käytettävä viipymättä, pentujen taikka emon terveys ei saa olla uhattuna kasvattajan taloudellisen tilanteen takia. Ravinnon on oltava ravitsevaa ja laadukasta sekä emolle että pennuille, jo niin tiineyden aikana kuin myös synnytyksenkin jälkeen. Sijoituskoti yleensä on tietotaidollisesti kokematon, joten kasvattajan tulee parhaansa mukaan sitä auttaa, etenkin jos pentue hoidetaan sijoituskodissa. Jos sijoituskoti kokee, ettei pysty suoriutumaan pentueen hoidosta tai jos yhteistyön jatkaminen osoittautuu mahdottomaksi, kasvattajan on otettava vastuu pentueesta.

 

  1. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus

Luottamus on kaiken a ja o kissankasvatustyössä, yhteisesti sovituista asioista on pidettävä kiinni. Suomessa sopimusoikeudella on hyvin vahva lain suoja, mm. suullinen sopimus on juridisesti yhtä pätevä kuin kirjallinen sopimus.* Kissankasvatukseen liittyvät sopimukset on kuitenkin syytä aina tehdä kirjallisesti, mieluiten Kissaliiton määrämuotoisia sopimuksia käyttäen, kaksin kappalein ja molemmat kappaleet kummankin osapuolen allekirjoittamina. Oikeudenmukaisuus –periaatteen toteutumiseksi sopimuksia tehtäessä on tuotava esille kaikki sellaiset seikat, joilla on tai voi olla oleellinen merkitys. Oikeustoimien tulee olla reilut molemmille osapuolille, myös jälkikäteen tarkasteltuina.

 

  1. Taloudellinen riippumattomuus

Kasvattajan oma kasvatustyö ei voi perustua muilta kissaharrastajilta vastaanotettuun luototukseen. Kasvattaja vastaa kasvatusnimensä alla olevien kissojensa tuotoista ja kuluista, taloudellisen riskin kuuluu pääsääntöisesti olla kasvattajalla.** Vakiintuneiden tapojen mukaisesti esim. sijoituspentueen aiheuttamat kustannukset kuuluvat pääsääntöisesti kasvattajalle, jonka kasvatusnimen ja omistuksen alla toimitaan. On taloudellisesti ja eettisesti kestämätöntä, jos pentueisiin liittyvät kustannukset ja työ ulkoistetaan ja kasvattaja itse kerää työn tuloksen ja tuoton. Jos kasvattajan taloudellinen tilanne on heikentynyt, paras vaihtoehto voi olla pitää taukoa kasvatuksessa kunnes taloudellinen tasapaino palautuu. Realiteetit on ymmärrettävä, kissankasvatustyö ei voi toimia liiketaloudellisella pohjalla.

 

  1. Vakiintuneet käytännöt

Hyvään kasvatustapaan kuuluu, että toimitaan yleisesti hyviksi ja toimiviksi tunnettujen käytäntöjen mukaan. Niitä ovat esim. aiemmin mainittujen määrämuotoisten sopimuspohjien suosiminen, yleensäkin eri asiakirjojen oikeellisuudesta ja tietojen riittävyydestä huolehtiminen tai pennun myyminen vähintään luovutusikäisenä ja Kissaliittoon rekisteröitynä. Tärkeintä ei ole luettelo parhaista toimintatavoista, vaan että kasvattajan toimintaan liittyy jonkin asteinen ennustettavuus. Suosimalla vakiintuneita, hyväksi koettuja käytäntöjä toiminta on läpinäkyvämpää ja sopimusosapuolten riskit pienempiä.    

 

  1. Vastuu jalostustyön suunnasta

Heikko genetiikan tuntemus yhdistettynä ulkonäköseikkojen korostamiseen jalostustyössä ei ole hyvä yhdistelmä. On tärkeää, että kasvattaja seuraa kasvattamansa rodun yleistä kehitystä, etenkin sen terveystilannetta. Hyvään kasvatustapaan kuuluu, että omaa jalostustyöhön kuuluvaa tietämystasoa vähitellen kartutetaan ja syvennetään, myös genetiikan alalta. Rotumääritelmän mukaiset, terveet ja hyväluonteiset kissat ovat vastuullisen kasvatustyön lähtökohta.

 

  1. Sitoutuminen yhdistyksen tavoitteisiin ja arvomaailmaan

Yhdistyksen jäseneltä edellytetään rehellisyyttä ja terveitä toimintatapoja muita jäseniä ja yhdistystä kohtaan. Hyvään kasvatustapaan kuuluu, että kasvattaja luo ja ylläpitää hyviä suhteita myös muihin kissaharrastajiin, pennunostajiin ja esim. rotuyhdistyksiin. Yhdistyksen jäsenen on jo jäsenyytensä perusteella sitouduttava yhdistyksen tavoitteisiin, arvomaailmaan ja sääntöihin. Omalla positiivisella esimerkillään fiksu jäsen lisää myönteisyyttä kissaharrastusta kohtaan.

 

 

BaJaVa ry:n hallitus  07.02.2015

 

*Suomessa kirjallisina on tehtävä vain harvoja sopimuksia, esim. kiinteistökauppa tai avioehto. Huom! Sopimusten pätevyyttä ei siis kuitenkaan juridisesti heikennä se, että ne olisivat tehty suullisesti.

**On tavallista, että osapuolet saattavat sopia tiettyjen kulujen jakamisesta (esim. sijoitusnaaraan tai –uroksen vakuutusmaksuista) ja esim. Kissaliitonkin mukaan kustannukset sijoitusnaaraan tai –kollin normaalista ylläpidosta kuuluvat sijoituskodille. Pentueen aiheuttamat kulut ovat kuitenkin kokonaan eri asia.

 

 

 

©2017 BaJaVa - Putteri (MMD Networks Oy)