Sisällys

 

1. Yhteenveto                            2. Rotujen tausta
5. Aikaisemmat toimenpiteet    6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
7. Tavoiteohjelma seuranta           8. Lähteet

 

 

4. Nykytilanne

 

Kasvatukseen liittyy olennaisena osana rotujen terveydestä huolehtiminen. Yksittäisen kasvattajan tai lemmikinomistajan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset ja BaJaVassa onkin nähty, miten tärkeä rooli rotuyhdistyksellä asiassa on.

BaJaVa on yhdistyksenä ollut edelläkävijä esimerkiksi sokeuteen johtavan PRA- silmäsairauden ehkäisyssä ja aloittanut tämän suhteen aikoinaan pohjoismaisen yhteistyön, jonka seurauksena kasvattajat ovat ottaneet PRA-testit käyttöön ja osaavat välttää sairaiden kissojen kasvattamista. Nykyään PRA-testauksesta on ohjeet Kissaliiton säännöissä ja testi on otettu Suomen, Ruotsin ja Norjan lisäksi laajalti käyttöön myös muissa maissa.

PRA-kohun myötä BaJaVassa heräsi tahto seurata rotujemme terveystilannetta systemaattisesti, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua mahdollisimman aikaisin. Leena Boswellin johdolla BaJaVan terveystyöryhmä aloitti työnsä vuonna 2011. Työryhmän ensimmäisenä tavoitteena oli nykytilanteen kartoitus, minkä takia laadittiin kaikille itämaiskissojen omistajille avoin terveyskysely. Terveyskysely toteutettiin BaJaVan verkkosivujen kautta (www.bajava.net -> KTO) ja sen teknisestä toteutuksesta on vastannut Jari Varinen. 

 

Linkki terveystietokannan tuloksiin.

BaJaVan terveystietokannan tuloksia

 

 

 

 

4.1. Populaation koko ja rakenne

 

IV-kategoria on kohtalaisen pieni kategoria, josta siamilaiset ja itämaiset lyhytkarvat ovat vielä monin verroin yleisempiä kuin pitkäkarvaiset sisaruksensa. Pitkäkarvoja ja balineeseja on edelleen erittäin vähän. Suurta muutosta rekisteröintien suhteen ei ole tapahtunut.

 

Suomen Kissaliiton rekisteröinnit roduittain 2003 – 2015

 

Rotu

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Balineesi

20

38

45

60

52

46

27

56

56

45

34

28

13

Seychellien pitkäkarva

-

-

-

1

-

-

-

-

1

-

1

-

3

Itämainen lyhytkarva

123

186

209

264

218

235

191

219

146

200

162

170

126

Itämainen pitkäkarva

17

16

26

31

16

26

24

23

40

17

41

29

31

Siamilainen

153

146

186

224

186

187

151

121

153

127

109

121

110

Seychellien lyhytkarva

-

-

-

8

13

6

14

34

22

27

21

26

17

Peterbald

1

-

-

-

7

10

7

5

8

2

-

3

9

 

Lähde: http://www.kissaliitto.fi/kasvatus/rekisterointi/tilastot

 

 

 

Rekisteröinnit roduittain (Lähde: Suomen Kissaliitto) 

 

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

Balineesi 20 10 27 20 38 45 60 52 46 27 56
Itämainen
lyhytkarva
67 95 91 123 186 209 264 218 235 191 219
Itämainen
pitkäkarva
10 9 13 17 16 26 31 16 26 24 23
Seychellien
pitkäkarva
- - - - - - 1 - - - -
Seychellien
lyhytkarva
- - - - - - 8 13 6 14 34
Siamilainen
104 125 146 153 146 186 224 186 187 151 121

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 2010 tilanne

Kokonaismäärästä ovat rotukohtaiset osuudet eriteltynä siten, että kyseiseen pentueeseen tai kyseiselle kasvattajalle, urokselle tai naaraalle on syntynyt ainakin yksi kyseistä rotua. Rotukohtaisissa sarakkeissa on siis päällekkäisyyksiä.

 
Rotu
Rekiste-
röinnit
Pentueet
28 kpl
Tuonnit
Kasvat-
tajia 13 kpl
Siitos-
urokset
16 kpl
Siitos-
naaraat
24 kpl
Keski-
pentue-
koko
Siitos-
aste
OLH
20 (+3)
7
3
4
4
6
4
 
BAL
53 (+3)
15
3
9
6
15
4
 
OSH var
18
8
0
5
7
8
3,5
 
SIA var
19 (+1)
8
1
8
7
8
3,7
 
SYS var
7
2
0
2
2
2
6
 

 

 

 

 

 

 

 

Koska nämä rodut ovat sisarrotuja, joissa yhteen pentueeseen voi syntyä eri rotuja, on olennaista huomioida yksittäisten kissojen käyttäaste myös. Esimerkiksi kollien käyttöön on syytä kiinnittää huomioita eritoten pienissä roduissa kuten nämä. Ihanteelliseen uroksen elinaikaiseen pentumäärään, joka saisi olla korkeintaan 5 % rotuun sukupolven aikana eli kolmessa vuodessa synnytetyistä pennuista tuntuu aika kaukaiselta tämän hetkisessä tilanteessa mutta myöskin oikotietä onneen kannattaa varoa. Eritoten pitkäkarvojen kanssa on tehtävä välillä variantteja ja hakea uutta verta puhtailta lyhytkarvoilta. Kemiallinen kastraatio on nyt mahdollistanut jonkin verran sitä, että kolleja ei välttämättä tarvitse leikata heti ja käyttäminen voisi olla hyvinkin maltillista. Ideaalia olisi tehdä se 1-2 pentuetta ja seurata jälkeläisten kehitystä 2-3 jopa 4 vuotta eteenpäin ja sitten ottaa kolli uudestaan käyttöön ja käyttää vielä vaikka kerran. 

 

Vuoden 2010 tilastoissa kollien jakauma pitkäkarvakasvatuksessa oli seuraavanlainen:

 

Kolli Jälkeläisiä Pentueita

Rodut*

1 41 9 BAL, OLH, SIA
2 11 2 OLH, BAL
3 9 2 OLH
4 7 1 SIA, SYS, OSH
5 6 1 BAL
6 6 2 SIA
7 6 1 SIA
8 6 2 OSH
9 5 1 OSH, SIA
10 5 1 OLH, BAL
11 3 1 BAL
12 3 1 SIA, OSH
13 3 1 OSH
14 2 1 OLH, OSH
15 2 1 BAL, SIA
16 1 1 SIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

*lyhytkarvarodut SIA, OSH ja SYS ovat variantteja 

 

 

Naaraiden käyttö on huomattavasti yksinkertaisempaa ja naaraiden ylikäyttö on suorastaan mahdotonta jo pelkän Kissaliiton maksimissaan 3 pentuetta 2 vuoden aikana -säädöksen takia. 

Vuoden 2010 tilastossa naaraiden jakauma oli seuraava:

Naaras Jälkeläiset Pentueet Rodut*
1 10 2 BAL, OLH
2 10 2 BAL, SIA
3 7 2 BAL, OLH
4 6 2 OSH
5 7 1 OSH, SIA, SYS
6 6 1 BAL, OLH
7 6 1 BAL
8 6 1 BAL
9 6 1 BAL
10 6 1 BAL
11 6 1 SIA
12 5 1 OSH, SYS
13 4 1 OLH
14 4 1 BAL
15 3 1 BAL
16 3 1 BAL, SIA
17 3 1 SIA
18 3 1 BAL
19 3 1 OSH, SIA
20 3 1 SIA
21 2 1 BAL, SIA
22 2 1 OLH, OSH
23 2 1 OSH
24 1 1 SIA
       
       

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*lyhytkarvarodut SIA, OSH ja SYS ovat variantteja 
 

  

4.2. Luonne 
 

IV-kategorian kissan rotuun katsomatta pitää olla erittäin ihmisläheinen ja sen pitää soveltua loistavasti lemmikiksi. Sen pitää olla myös helposti käsiteltävä, osallistuva ja ulospäinsuuntautunut. Sen ei missään nimessä pitäisi olla aggressiivinen, vetäytyvä tai arka. 

Alkuperäinen siamilainen, josta kaikki IV-rodut loppujen lopuksi on jalostettu, on ollut satoja vuosia ihmiskissa. Sen paikka on ollut hoveissa ihmisten palvomina ja se ei ole koskaan ollut yksinäinen saalistaja metsän keskellä. Itämaiset kissat eivät siis viihdy yksin ollenkaan vaan kaipaavat seuraa 24 tuntia vuorokaudessa. Tästä johtuen usein niitä ei myydäkään ainoiksi kissoiksi, koska harvoilla ihmisillä on aikaa olla kotona niin paljon. Itämaiselle toisaalta kelpaa usein jokin muukin elävä olento kuin kissa tai ihminen mutta esimerkiksi koiraperheissä on huomioitava, että kissa johtaa eikä koira. Jos itämainen joutuu hierarkiassa koiran alapuolelle, se helposti vetäytyy yksinäisyyteen, joka ei ole ollenkaan sen rodulle tyypillinen ominaisuus.

Itämaisille tyypillisiä piirteitä ovat:

- aktiivisuus

- ihmisläheisyys

- leikkisyys

- ylenpalttinen uteliaisuus

- puheliaisuus

- ennakkoluulottomuus

 

 

4.3. Terveys

 

Jostain syystä on pitkään ollut käsitys, että IV-kategorian rodut ovat normaalia terveempiä ja niillä ei ole juurikaan mitään terveysongelmia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa vaan IV-kissoilta löytyy lähestulkoon kaikki samat vaivat kuin muiltakin roduilta. Terveyskartoituksen tarkoituksena onkin kerätä tietoa siitä kuinka yleisiä sairaudet ovat ja tietokanta tulee antamaan myös suuntaa siitä onko sairaudet lisääntymässä, häviämässä vai onko niitä ollenkaan.

Itämaisissa kuitenkin on tiedossa jonkin verran sairauksia, jotka ovat normaalia yleisempiä. 

 

PRA. Verkkokalvon rappeuma johtuu yhden geenin, CEP290 virheestä. Geenivirhettä kutsutaan nimellä rdAc. Sairaus periytyy peittyvästi, eli kissan on saatava virheellinen geeni sekä emoltaan että isältään sairastuakseen. Vain yhtä virheellistä geeniä kantavat kissat eivät sairastu, mutta ne periyttävät geenivirhettä puolelle jälkeläisistään. Verkkokalvon rappeuma on hyvin tunnettu abessinialaisilla ja somaleilla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan perinnöllistä verkkokalvon rappeumaa esiintyy yhtä lailla neloskategorian kissoilla, eli siamilaisilla, balineeseilla, itämaisilla lyhyt- ja pitkäkarvoilla, seychellien lyhyt- ja pitkäkarvoilla sekä Peterbaldeilla.

GM1. Fife-suositusten mukaan myös ganglidiosis olisi suositeltavaa testata itämaisilta, koska on mahdollista että kantavat geeniä. Tutkimus kuitenkin pohjautuu risteytyksiin 1970-luvulla ja toistaiseksi ei ole yhtään tapausta tullut esiin. Ganglidiosis on tappava ja kissa kuolee alle vuoden ikäisenä ja koska näitä tapauksia ei viime vuosilta löydy, niin tuskin kovin suuresta ongelmasta on kuitenkaan kyse.

 

Aiemmat tutkimukset

 

5.1.-28.2.2009 internetissä auki olleella kyselylomakkeella, johon salasanat jaettiin Oricat ry:n, Siam-Orient kissayhdistys ry:n ja BaJaVa ry:n jäsenille jäsentiedotteiden välityksellä prosentit näyttivät tällaista:

 

Edesmenneet kissat 37 kpl
 

47,2 % muun kuin onnettomuuden seurauksena alle 5 –vuoden iässä 

33,3 % 5-9 vuoden iässä 

13,9 % 10-14 vuoden iässä 

5,6 % yli 15 vuoden iässä 

 

Kuolinsyyt:
 

11,1 % FIP 

11,1 % lymfooma 

16,7 % muu kasvain 

2,8 % amyloidoosi

0 % HCM 

13,9 % muu sydänperäinen syy 

8,3 % kuolinsyytä ei tutkittu 

36,1 % muu kuolinsyy. Tässä mainittiin syinä mm. lääkityksestä johtunut munuaisten tuhoutuminen, nisäkasvaimet, äkillinen sydämen verenkiertohäiriö, vesipää, hyvin korkea ikä, calicivirusinfektio, krooninen munuaistulehdus, lievä amyloidoosi, munuaisten vajaatoiminta, haiman pettäminen, paha astma ja leikkauskomplikaatio.

 

Pentukuolemat:
 

Vastanneita 735 elossa syntynyttä pentua, joista 11,4 % oli menehtynyt tai lopetettu alle 12 viikon iässä. Syitä mainittiin seuraavasti:

38,1 % synnynnäinen epämuodostuma

20,2 % yleistulehdus/keuhkokuume
20,2 % kuolinsyytä ei tutkittu

6 % onnettomuuden seurauksena

15,5 % jokin muu kuolinsyy. Tässä mainittiin mm. FIP, emon leikkaushaavasta saatu infektio, sisäinen napatulehdus, nestettä keuhkoissa, hapenpuute pitkittyneen synnytyksen johdosta, kehittymättömät keuhkot, suolen tuppeuma, suolitukos ja hyperlipemia.

Kohdussa tai synnytyskanavassa kuolleet pennut: 7,7 % kaikkien pentujen kokonaismäärästä.

 

Muita terveysongelmia/rakennevikoja kissoilta löytyi seuraavasti:

13,4 % häntäknikki

7,6 % rintalastakoukku

3,7 % napatyrä
3,4 % esillä olevat vilkkuluomet

2,4 % karsastus

1,8 % pigmenttivirhe

1,6 % muu värivirhe

1,6 % kivesvika
0,5 % selkärankamutka
2,6 % muu rakenteellinen vika. Tässä mainittiin mm. lattarinta, lonkkavika, twisted leg, löysyyttä polvissa, polvilumpion sijoiltaanmeno ja heikot etujalkojen ranteet.
 

Muita terveysongelmia esiin tulleita terveysongelmia olivat mm. astma/astmaattisia oireita, ruoansulatusongelmia (oksentelu/ummetus), ientulehduksia, purentaan tai hampaisiin liittyviä ongelmia, kasvaimia, allergioita, iho-ongelmia (akne, ihottumat), sisäelinongelmia (sydän, munuaiset).
 

 

4.4. Ulkomuoto

Kaikilla IV-kategorian roduilla on periaatteessa sama standardi. Eroavaisuuksia tulee tietenkin karvanpituuden ja laadun suhteen, sekä eri väreillä on tietysti oma vaatimustasonsa.

Yleistä Yleiskuva
Hoikka, elegantti, pitkä, virtaviivainen, jäntevä ja lihaksikas
  Koko Keskikokoinen
Pää Muoto Keskikokoinen. Tasapainossa vartaloon nähden. Kiilamainen. Kiila alkaa nenästä ja levenee tasaisesti kummallakin puolella korviin asti, jotka jatkavat kiilavaikutelmaa muodostaen kolmion. Profiili on pitkä, suora ja päälaki hieman kupera.
  Nenä Pitkä ja suora, jatkuu katkeamatta otsaan asti.
  Kuono Kapea
  Leuka Keskikokoinen. Leuan kärki muodostaa pystysuoran linjan nenän pää kanssa.
Korvat Muoto Suuret ja korostuneet. Leveät ja avoimet tyvestä.
  Sijainti Jatkavat pään kiilaa.
Silmät Muoto Keskikokoiset, eivät ulkonevat eivät syvällä päässä. Mantelin muotoiset ja hieman vinot kohti nenää ollakseen sopusoinnussa kiilamaisen pään kanssa.
  Väri BAL/SIA/SYL/SYS Intensiivisen syvä sininen
    OSH/OLH Kirkkaan vihreä
Kaula   Pitkä ja hoikka.
Vartalo Rakenne Pitkä ja hoikka, lihaksikas mutta silti siro ja elegantti. Hartiat eivät ole leveämmät kuin lantio.
Jalat   Pitkät ja sirot suhteessa vartaloon.
  Tassut Pienet ja soikeat
Häntä   Erittäin pitkä ja ohut. Piiskamainen - kapenee tyvestä kärkeä kohti. 
Turkki Rakenne OSH/SIA/SYS Erittäin lyhyt, kiiltävä, silkkinen ja ihon myötäinen. Melkein aluskarvaton.
    BAL/OLH/SYL Hieno ja silkkinen, keskipitkä vartalossa, hieman pidempi kaulurissa, hartiossa ja hännässä, jonka muoto muistuttaa koristeellista sulkaa.