Sisällys

 

1. Yhteenveto                            2. Rotujen tausta
5. Aikaisemmat toimenpiteet    6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
7. Tavoiteohjelma seuranta           8. Lähteet
 
 
 
 
 

2. Rotujen tausta 

 

FIFe hyväksyi Seychellien lyhyt- ja pitkäkarvat uutena rotuna vuonna 2006 , mutta kymmenen vuotta myöhemmin eli vuoden 2016 alusta lukien em. rotunimitys lakkautettiin ja nyt ne ovatkin valkolaikkusiamilaisia ja valkolaikkubalineeseja.
Valkoisen määrä merkitään rodun ja värin jälkeen 01 (van), 02 (harlekiini) tai 03 (bicolour).

 

Siamilainen

Siamilainen on ikivanha itämainen kissarotu. Rodun jälkiä on pystytty seuraamaan 1600-luvun Siamiin (nyk. Thaimaa) asti, missä tätä erikoisennäköistä naamiokissaa pidettiin suuressa arvossa. 1800-luvun loppupuolella siamilaiset löysivät tiensä Englantiin ja levisivät pian sieltä ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Suomessakin on elinvoimainen siamilaiskanta, jonka perustan muodostavat Ruotsista, Englannista, USA:sta ja Australiasta tuotetut kissat.
 

Balineesi

Vuosisadan alussa syntyi Yhdysvalloissa joihinkin siamilaispentueisiin normaalia siamilaispentua pitempikarvaisia pentuja. Myöhemmin niistä kehitettiin oma rotu, balineesi. 

 

Itämainen lyhytkarva

Itämainen lyhytkarva on rotu, joka kehitettiin risteyttämällä siamilainen ja kotikissa. Siamilaisesta sen erottaa vain turkin ja silmien väri. Itämainen lyhytkarva kissa on kokovärinen kissa ja sen silmät ovat smaragdin vihreät. Ensimmäinen itämainen rekisteröitiin Suomessa 1977.
 

Itämainen pitkäkarva

Lumoava, silkkiturkkinen itämainen pitkäkarva kuuluu orientaalikissojen ryhmään yhdessä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan ja balineesin sekä seychellien pitkä- ja lyhytkarvan kanssa. Siitä käytettiin aiemmin  Suomessa nimeä javaneesi. Rotu on melko uusi ja se tunnetaan myös muilla nimillä; mandarine (Hollanti) ja angora (Englanti). Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat syksyllä 1990.
 

Valkolaikkusiamilainen (Seychellien lyhytkarva)

 
Englantilainen Pat Turner kasvatti ensimmäiset seychellois-kissat 1980-luvulla Scintilla-kissalassa. Kantakissat olivat kaksi valkolaikku persialaista ja kaksi siamilaista; tavoitteena oli yhdistää naamio, valkolaikku ja itämainen tyyppi. Pahat kielet kertovat kyseessä olleen alun perin vahinkoastumisen…niin tai näin, Mrs. Turner ihastui syntyneiden pentujen ulkonäköön. Miltei samoihin aikoihin USA:ssa syntyivät ensimmäiset bicolour-itämaiset siamilaisen ja amerikkalaisen lyhytkarvan yhdistelmistä. Euroopassa valkolaikku-kasvatuksessa on sittemmin käytetty apuna myös cornish rex-kissoja. Siamilaistaustasta johtuen resessiivinen naamiotekijä on koko ajan pysynyt mukana ja aiheuttanut sen, että valkolaikkuitämaisten pentueisiin on syntynyt myös naamiollisia pentuja. Tämän päivän Valkolaikkusiamilainen (seychellois) lienee yhdistelmä tätä kaikkea, mutta useimmiten se on kuitenkin syntynyt valkolaikkuitämaisen jälkeläisenä.

 

Valkolaikkubalineesi (Seychellien pitkäkarva)

Valkolaikkubalineesi on valkolaikkusiamilaisen puolipitkäkarvainen muoto. Siamilaisesta sen erottaa kaksi asiaa: turkin pituus ja valkolaikut naamiovärityksen lisäksi. Ruumiinrakenne ja värit ovat muuten samat kuin siamilaisella. Suomen ensimmäinen valkolaikkubalineesi (seychellien pitkäkarva) syntyi vuonna 2005 pentueeseen, jossa toinen vanhemmista on valkolaikku itämainen, rotu hyväksyttiin virallisesti vuoden 2006 alussa.


Lyhytkarvavariantit 

Variantit ovat siamilaisia, itämaisia lyhytkarvoja ja seychellien lyhytkarvoja, joiden vanhemmista toinen on balineesi, itämainen pitkäkarva tai seychellien pitkäkarva. Variantit ovat rotupuhtaita siamilaisia, itämaisia lyhytkarvoja ja seychellien lyhytkarvoja,  niillä on rekisterikirjat ja ne voivat osallistua kissanäyttelyihin ja myös pärjätä niissä hyvin. Pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja käytetään ainoastaan pitkäkarvakasvatukseen.

 

 

©2017 BaJaVa - Putteri (MMD Networks Oy)