Rotuesittelyt

Balineesi

Vuosisadan alussa syntyi Yhdysvalloissa joihinkin siamilaispentueisiin normaalia siamilaispentua pitempikarvaisia pentuja. Myöhemmin niistä kehitettiin oma rotu, balineesi. Ihannebalineesin ulkonäkö vastaakin siamilaista kaikessa muussa paitsi turkin mitassa. Tyypiltään balineesi on kevytrakenteinen ja sulavalinjainen. Jalat ovat sirot ja korkeat, vartalo pitkä ja putkimainen. Myös hännän tulee olla pitkä. Pää on kiilamainen ja profiilin tulisi olla mahdollisimman suora. Korvat ovat suuret ja avoimet. Balineesin silmät ovat puolestaan mantelinmuotoiset ja kirkkaan siniset.

Turkissa on siamilaisen tapaan naamio-väritys. Kasvot, korvat, käpälät ja häntä ovat tummat, kun taas vartalo on sävyltään samanlainen mutta hyvin vaalea.

Värejä on useita ja yleisimpiä niistä ovat ruskea-, sini-, suklaa-, lila-, puna- ja creme-naamio. Naamioissa voi olla myös tabby-, kilpikonna- tai tabbykilpikonna-kuviointi tai väritys voi olla myös kokonaan valkoinen. Turkki on puolipitkä, silkkinen ja hyvin vartalonmyötäinen. Pisintä karva on kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä". Balineesin turkki vaikuttaakin lyhyemmältä kuin muilla puolipitkä-karvaisilla kissoilla. Se on myös hyvin helppohoitoinen.

FIFe hyväksyi Seychellien pitkäkarvat uutena rotuna vuonna 2006 , mutta kymmenen vuotta myöhemmin eli vuoden 2016 alusta lukien em. rotunimitys lakkautettiin ja nyt ne ovat valkolaikkubalineeseja.
Valkoisen määrä merkitään rodun ja värin jälkeen 01 (van), 02 (harlekiini) tai 03 (bicolour).

Kauneinta balineesissa on kuitenkin sen luonne. Se on toisaalta vilkas ja leikkisä, mutta myös rauhallinen, tasapainoinen ja sylissä viihtyvä. Se on kiltti ja helposti käsiteltävä, siis ihanteellinen koko perheen lemmikki.

Itämainen pitkäkarva

Lumoava, silkkiturkkinen itämainen pitkäkarva kuuluu orientaalikissojen ryhmään yhdessä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan sekä balineesin kanssa. Siitä käytettiin aiemmin Suomessa nimeä javaneesi. Rotu on melko uusi ja se tunnetaan myös muilla nimillä; mandarine (Hollanti) ja angora (Englanti). Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat syksyllä 1990.

Tyypiltään itämainen pitkäkarva on balineesin tavoin siro, pitkänmallinen kissa. Itse asiassa itämaisen pitkäkarvan rotumääritys vastaa balineesin rotumääritystä kaikilta muilta osin paitsi värien kohdalla. Balineesin sinisten silmien sijaan itämaisella pitkäkarvalla silmien väri on syvän vihreä. Itämaisen pitkäkarvan silmien tulee olla balineesin silmien tavoin mantelin muotoiset ja hieman vinosti sijoittuneet, jolloin ne antavat kissalle sen itämaisen ilmeen. Itämaiselle pitkäkarvalle on hyväksytty pitkälle yli sata eri väriä. Yksiväristen ohella yleisimpiä ovat tiikerikuvioiset ja täplikkäät itämaiset pitkäkarvat. Sallittuja ovat myös tabbyt, savut, hopeat, valkolaikut ja kilpikonnat.

Balineesin tavoin myös itämainen pitkäkarva on luonteeltaan vilkas ja seurallinen. Se rakastaa huomiota ja kaipaa virikkeitä. Niin itämainen pitkäkarva kuin balineesikin ovat orientaalikissojen tapaan myös "puheliaita" ja niiden ääni voi joskus olla yllättävänkin kova.

Variantti - siamilainen (var), itämainen (var)

Variantit ovat siamilaisia ja itämaisia lyhytkarvoja joiden vanhemmista toinen on balineesi tai itämainen pitkäkarva. Variantit ovat rotupuhtaita siamilaisia ja itämaisia lyhytkarvoja, niillä on rekisterikirjat ja ne voivat osallistua kissanäyttelyihin ja myös pärjätä niissä hyvin.

Vaikka varianttien kasvatus ei suinkaan ole itsetarkoitus, on niillä hyvin tärkeä merkitys pitkäkarvaisten itämaisten ja balineesien kasvatuksessa. Koska balineesien ja itämaisten pitkäkarvojen kannat ovat Suomessa vielä melko pieniä, on välttämätöntä käyttää kasvatuksessa myös lyhytkarvaisia siamilaisia ja itämaisia, jotta geenikannasta saataisiin laajempi.

Varianttisiamilaisten ja -itämaisten rotumääritelmät vastaavat täysin lyhytkarvataustaisten siamilaisten ja itämaisten rotumääritelmiä.