Verkkokalvon rappeuma johtuu yhden geenin, CEP290 virheestä. Geenivirhettä kutsutaan nimellä rdAc. Sairaus periytyy peittyvästi, eli kissan on saatava virheellinen geeni sekä emoltaan että isältään sairastuakseen. Vain yhtä virheellistä geeniä kantavat kissat eivät sairastu, mutta ne periyttävät geenivirhettä puolelle jälkeläisistään. Verkkokalvon rappeuma on hyvin tunnettu abessinialaisilla ja somaleilla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan perinnöllistä verkkokalvon rappeumaa esiintyy yhtä lailla siamilaisilla, balineeseilla, itämaisilla lyhyt- ja pitkäkarvoilla sekä peterbaldeilla. 

Nykyisten geenitestien avulla voidaan testata, mitkä kissat kantavat verkkokalvon rappeuman geenivirhettä. Testi on sama mitä käytetään abessinialaisille ja somaleille. Kasvatuskissat on testattava verkkokalvon rappeuman varalta geenitestillä. rdAC-mutaation kantajia ei tulisi suoraan karsia jalostuksesta, mutta jotta estettäisiin silmäsairaiden pentujen syntyminen, tulisi nämä astuttaa vain normaalin testituloksen saaneen kissan kanssa. Valitsemalla jatkokasvatukseen normaalin testituloksen saaneet pennut, voidaan verkkokalvon rappeumasta päästä eroon parhaimmillaan jo parissa sukupolvessa.