Rodun nykytilanne

4. Rodun nykytilanne

4.1. Populaation koko ja kasvatuspohja (geenipohja)

Itämaistyyppiset kissat ovat pieniä rotuja, josta siamilaiset ja itämaiset lyhytkarvat ovat vielä monin verroin yleisempiä kuin pitkäkarvaiset sisaruksensa. Pitkäkarvoja ja balineeseja on edelleen erittäin vähän ja 2010-luvun loppupuolella erityisesti balineesien rekisteröintimäärät ovat hieman laskeneet.

Suomen Kissaliiton rekisteröinnit roduittain 2010 – 2020

4.2. Luonne ja käyttäytyminen

Itämaistyyppisen kissan pitää rotuun katsomatta olla erittäin ihmisläheinen ja sen pitää soveltua loistavasti lemmikiksi. Sen pitää olla myös helposti käsiteltävä, osallistuva ja ulospäinsuuntautunut. Sen ei missään nimessä pitäisi olla aggressiivinen, vetäytyvä tai arka.

Alkuperäinen siamilainen, josta kaikki IV-rodut loppujen lopuksi on jalostettu, on ollut satoja vuosia ihmiskissa. Sen paikka on ollut hoveissa ihmisten palvomina ja se ei ole koskaan ollut yksinäinen saalistaja metsän keskellä. Itämaiset kissat eivät siis viihdy yksin ollenkaan vaan kaipaavat seuraa 24 tuntia vuorokaudessa. Tästä johtuen usein niitä ei myydäkään ainoiksi kissoiksi, koska harvoilla ihmisillä on aikaa olla kotona niin paljon. Itämaiselle toisaalta kelpaa usein jokin muukin elävä olento kuin kissa tai ihminen mutta esimerkiksi koiraperheissä on huomioitava, että kissa johtaa eikä koira. Jos itämainen joutuu hierarkiassa koiran alapuolelle, se helposti vetäytyy yksinäisyyteen, joka ei ole ollenkaan sen rodulle tyypillinen ominaisuus.

Itämaisille tyypillisiä piirteitä ovat:

aktiivisuus
ihmisläheisyys
leikkisyys
ylenpalttinen uteliaisuus
puheliaisuus
ennakkoluulottomuus

4.2.3 Rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmät ongelmakohdat ja niiden korjaaminen

Itämaistyyppisten kissojen tavallisin käytösongelma on BaJaVa ry:n terveyskyselyn vastausten perusteella narujen, kumilenkkien yms. syöminen (16 %). Villan syömistä esiintyi 5,5 %:lla kissoista.

Ruuan ahmimista ja oksentamista esiintyi 13,5 %:lla kissoista ja ylipainoa 16 % kissoista. Itämaiset ovatkin tunnettuja ahneudestaan ja markkinoilla on rodulle tarkoitettua erikoisruokaa, jonka väitetään vähentävän ahmimista. Väärään paikkaa pissaamista esiintyi 6,5 %:lla ja yöhuutelua 6 %:lla kissoista, osittain tämä voi tietysti liittyä siihen, että iso osa kyselyn kissoista oli leikkaamattomia ja virtsalla merkkailu ja huutelu ovat leikkaamattomilla kissoilla lajityypillisiä ominaisuuksia. Stressiin tai sairauksiin usein liitettyä turkin nyppimistä esiintyi 5,5 %:lla kissoista, varsinaisia ihosairauksia kyselyssä ei kuitenkaan tullut esille. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus oli todella harvinaista, tätä oli esiintynyt vain 1,5 %:lla kissoista.

Ohje miten käytösoireisiin suhtaudutaan kasvatuksessa

Käytösongelmat johtuvat usein monesta tekijästä ja kissan elinympäristöllä ja kissalauman sisäisellä dynamiikalla on näissä merkittävä vaikutus. Käytösoireiden suhteen ei ole mahdollista suoraan antaa suosituksia koskien kissan kasvatuskäyttöä. Kissan luonne on kuitenkin erittäin tärkeä asia ja kasvatuksen tavoitteena tulee aina olla jalostaa kissoja, jotka sopeutuvat mahdollisimman hyvin elämään sisäkissana ihmisten seurassa.

Käytösongelmat on hyvä tiedostaa ja kasvattajien informoida etenkin ensimmäistä itämaiskissaa ottavaa taipumuksesta vierasesineiden syömiseen, koska tähän liittyy suolitukoksen riski. Itämaiset ovat yleisesti varsin ahneita ruoan suhteen ja taipumus ylipainoon on tiedossa. Ylipaino on kissoilla merkittävä terveysriski ja se altistaa esim. diabetekselle ja nivelongelmille. Kasvattajan on hyvä huomioida rodussa esiintyvä taipumus ylipainoon antaessaan ruokintaohjeita pennunostajalle

4.3. Terveys ja lisääntyminen

BaJavan terveystyöryhmä aloitti työnsä vuonna 2011 ja itämaisrotujen terveydentilaa lähdettiin kartoittamaan ja seuraamaan terveyskyselyn avulla. Terveyskysely toteutettiin BaJaVan verkkosivujen kautta https://bajava.net/kasvatus/bajavan-kissakasvatuksen-tavoiteohjelma-kto.

Terveyskyselyllä on ollut tarkoitus tavoittaa mahdollisimman laaja kissamäärä. Osa kysymyksiä tehtiin tarkoituksella varsin yleisiksi, jotta niihin vastaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Iso osa kissojen sairauksista on vielä varsin huonosti tunnettuja, eikä aina päästä kovin tarkkaan diagnoosiin. Tämän takia niputettiin yhteen esimerkiksi kaikki pitkäaikaiset keuhkosairaudet, munuaisten vajaatoiminta syystä riippumatta, sekä kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta. Kissoilla on myös paljon oireita joiden syitä ei välttämättä aina ole tarpeen selvittää tarkemmin, esimerkiksi lyhytkestoinen ripuli, oksennustauti ja silmätulehdukset. Näiden kohdalla ei kyseltykään tarkkaa diagnoosia, vaan ainoastaan oireen esiintymistä. Kyselyn tarkoituksena oli saada laajasta kissamäärästä suuntaa antavia terveystietoja, ja vastausten perusteella tarvittaessa tarkentaa kysymyksiä. Kyselyn vastausten perusteella kysymysten tarkkuus oli kaiken kaikkiaan riittävä, eikä tuloksista jäänyt avoimia kysymyksiä juuri lainkaan.

4.3.1 Rodun yleisimmät sairaudet ja viat

Hammassairaudet

Kuvaus ja periytymistapa

Hammassairaudet ovat kissoilla yleisimpiä ongelmia ja niin myös selvästi itämaistyyppisillä kissoilla. Ientulehdusta oli 17 %:lla ja hammassyöpymää 4,5 %:lla kissoista, mikä on vähemmän mitä yleensä kissoilla raportoidaan. Hammassairauksien periytyvyyttä tai periytymistapaa ei tunneta.

Sairauksien vaikutus kissan jokapäiväiseen elämään

Ientulehdukset ja hammassyöpymät saattavat aiheuttaa kissalle kipuja ja kissalta saatetaan joutua poistamaan hampaita. Hampaiden poisto tehdään eläinlääkärin toimesta yleisanestesiassa ja toimenpiteen kustannukset voivat olla merkittävät. Puuttuvat hampaat eivät sinänsä yleensä vaikuta sisäkissan elämään ja kissa voi pärjätä erinomaisesti myös täysin hampaattomalla suulla.

Ohje miten sairauksiin suhtaudutaan kasvatuksessa

Ientulehdus voi johtua huonosta suuhygieniasta. Se on hyvin yleistä kissoilla eikä se estä kissan kasvatuskäyttöä. Hammassyöpymää sairastavaa kissaa tulisi käyttää kasvatukseen vain eläinlääkärin konsultaation jälkeen.

Monia hammasongelmia voidaan ehkäistä hampaiden säännöllisellä puhdistuksella (hampaiden harjaus, kissoille tarkoitetun hammastahnan käyttö, hampaiden puhdistukseen tarkoitetut ruuat), mikä kasvattajan on hyvä huomioida antaessaan kissan hoito-ohjeita pennunostajalle.

Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) ja gangliosidoosi (GM1)

Sokeuteen johtavaa, etenevää verkkokalvon rappeumaa (PRA) esiintyi ennen mahdollisuutta geenitestiin n. 2 %:lla kissoista. PRA on peittyvästi periytyvä sairaus. Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) johtaa kissan näön asteittaiseen heikkenemiseen, eikä sairauteen ole hoitoa. Heikkonäköinen tai sokea kissa voi pärjätä kohtalaisen hyvin tutussa ympäristössä.

Suomen Kissaliiton kasvatussäännöt kieltävät etenevää verkkokalvon rappeumaa (PRA) sairastavan kissan jalostuskäytön.

Gangliosidoosi (GM1), on hermoston kertymäsairaus, jota on kuvattu siamilaisella kissalla 1960-luvulla. Sairauden oireet alkavat 3 kuukauden iässä ja johtavan kuolemaan alle vuoden iässä. Sairauden aiheuttava geenivirhe periytyy väistyvästi, eli kissan on perittävä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan sairastuakseen. Kansainvälinen kissaliitto FIFe suosittelee itämaistyyppisten kissojen testaamista geenivirheen osalta.

4.3.2 Muut sairaudet

Kuvaus ja periytymistapa

Astmaa tai muuta kroonista hengityselinsairautta oli esiintynyt 5 %:lla. Anaalirauhasongelmia oli ollut 4,5

%:lla. Harvinaisempia ongelmia olivat virtsatiekivet (1,5 %), munuaisten vajaatoiminta (2,5 %) ja

tulehdukselliset suolistosairaudet (1,5 %). Näiden periytyvyyttä tai mahdollista periytymistapaa ei tunneta.

Naaraista 9,5 % oli kokenut kohtutulehduksen ja monella kasvattajalla yleinen tuntuma onkin, että itämaiset

kissat saavat kohtuongelmia herkemmin mitä kissat keskimäärin. Kasvattajien kokemuksen mukaan

taipumus kohtutulehduksiin saattaa periytyä, mutta mahdollista periytymistapaa ei tunneta.

Lymfoomaan oli kyselyn perusteella sairastunut vain yksi kissa, mikä on erikoista koska tautiin oli toisen

kysymyksen perusteella menehtynyt kaksi kissaa. Näin laajassa kyselytutkimuksessa on toki aina

epätarkkuutta ja osa vastaajista on voinut rastittaa väärän kohdan. Lymfooma-alttiuden periytyvyydestä on

viitteitä, mutta periytymistapaa ei tunneta.

Kyselyssä ei tullut ilmi ainuttakaan kissaa, joka olisi sairastanut silmänpainetautia, epilepsiaa, kilpirauhasen

toimintahäiriötä, nisäsyöpää, suolistosyöpää tai HCM-sydänsairautta. Erityisesti nisäsyöpä ja

kilpirauhasongelmat ovat todella yleisiä erityisesti ikääntyvillä kissoilla, joten on todennäköistä, että osa

kyselyn kissoista sairastuu näihin, vaikka ovat kyselyhetkellä olleet niin nuoria, etteivät nämä yleiset taudit

ole tulleet vielä esille.

Sairauksien vaikutus kissan jokapäiväiseen elämään

Krooniset hengityselinsairaudet voivat vaatia säännöllistä lääkitystä. Anaalirauhasongelmat voivat vaatia

anaalirauhasten tyhjentämistä eläinlääkärin toimesta. Virtsatiekivet, munuaisten vajaatoiminta ja

tulehdukselliset suolistosairaudet voivat vaatia säännöllistä lääkitystä ja/tai erityisruokavaliota. Vaikutukset

kissan jokapäiväiseen elämään vaihtelevat suuresti.

Kohtutulehdus hoidetaan useimmiten kohdunpoistolla ja samassa yhteydessä kissa steriloidaan.

Kohdunpoisto ja sterilisaatio vaikuttavat kissan jokapäiväiseen elämään positiivisesti. Kiimakäyttäytyminen

ja kohtutulehdusriski jäävät sterilisaation myötä pois. Kohtutulehdusdiagnoosin viivästyminen voi kuitenkin

olla kissalle kohtalokasta. Tämän takia naaraskissa jota ei haluta käyttää kasvatukseen, tulisi steriloida

mielellään jo ennen ensimmäistä kiimaa.

Ohje miten sairauksiin suhtaudutaan kasvatuksessa

Lähtökohtaisesti kasvatuksessa käytetään vain terveitä kissoja. Munuaisten vajaatoimintaa, tulehduksellista

suolistosairautta, silmänpainetautia, epilepsiaa, kilpirauhasen toimintahäiriötä, syöpää tai sydänsairautta

sairastavaa kissaa ei suositella käytettäväksi kasvatukseen.

Jos kohtutulehdus hoidetaan kohdunpoistolla, ei kissa enää kykene lisääntymään. Kohtutulehdus, joka

saadaan hoidettua ilman kohdunpoistoa ei sinänsä estä kasvatuskäyttöä, mikäli hoitava eläinlääkäri arvioi

kissan vielä soveltuvan kasvatukseen.

4.3.3 Rakenneviat

Kuvaus ja periytymistapa

Itämaistyyppisten kissojen tavallisin rakennepoikkeama on häntämutka (4%) ja napatyrä (2,5%).

Harvinaisempia vikoja ovat lonkkavika (1,5%), rintalastakoukku (0,5%), lattarinta (0,5%) ja purentaviat (0,5%).

Synnynnäisiä sydänvikoja ja polvilumpion sijoiltaanmenoa (patellaluksaatio) ei ollut esiintynyt yhdelläkään

kissalla. Taipumus rakennevikoihin saattaa olla perinnöllistä, mutta tarkkaa periytymistapaa ei tunneta. Osa

vioista voi johtua tiineydenaikaisista ongelmista tai syntyä tapaturman seurauksena.

Rakennevikojen vaikutus kissan jokapäiväiseen elämään

Häntämutka ja rintalastakoukku eivät vaikuta kissan jokapäiväiseen elämään tai vaadi toimenpiteitä.

Lattarinta ilmenee yleensä viikon sisällä syntymästä ja aiheuttaa usein pennun menehtymisen. Jos pentu

selviää, korjaantuu rintakehän muoto yleensä kasvun myötä, jolloin pentuvaiheen lattarinta ei vaikuta kissan

myöhempään elämään. Napatyrä voi harvinaisissa tilanteissa kuroutua, minkä takia se suositellaan yleensä

leikattavaksi viimeistään sterilisaation/kastraation yhteydessä. Lonkkavika voi aiheuttaa kissalle kipu- ja

liikkumisongelmia.

Ohje miten rakennevikoihin suhtaudutaan kasvatuksessa

Kissaliiton kasvatussääntöjen mukaan synnynnäisen rakennepoikkeaman omaavaa kissaa ei tule käyttää

kasvatukseen.

Hankittu rakennevika, esim. tapaturman seurauksena tullut vamma ei suoraan estä kasvatuskäyttöä, mikäli

eläinlääkäri arvioi, ettei kasvatuskäytöstä ole kissalle terveydellistä riskiä.

4.3.4 Kuolinsyyt

Tarttuva vatsakalvontulehdus, eli FIP, on yleisimpiä etenkin nuorten kissojen kuolinsyitä. FIP ei nimestään

huolimatta ole tarttuva sairaus. Tavallinen coronavirus, jota suurin osa kissoista kantaa, muuntautuu osassa

kissoja muotoon josta kehittyy FIP. Syy muuten varsin harmittoman koronaviruksen muuntautumiseen

yksittäisessä kissassa ei täysin tunneta, stressillä ja perintötekijöillä on todennäköisesti tässä vaikutusta. FIP

johtaa väistämättä kissan menehtymiseen. FIP nousi esille kuolinsyynä myös itämaisissa roduissa, mutta

sairastuneita kissoja oli vain viisi, eli taudin esiintyvyys oli tässä aineistossa vain 3 % mikä on varsin hyvä tulos.

Itämaisissa roduissa esiintyvää amyloidoosia tuli esille vain yhdessä kissassa. Amyloidoosissa kissan eri

elimiin, tyypillisesti maksaan ja munuaisiin, kertyy amyloidoosi-valkuaista, joka asteittain tuhoaa kyseisen

elimen. Amyloidoosiin ei FIP:n tapaan ole parannuskeinoa ja tauti johtaa kuolemaan.

Lymfooma on kissojen yleisimpiä syöpiä. Usein lymfooma johtuu ulkokissoilla varsin usein tavattavasta FeLV-

viruksesta, mutta tätä on säännöllisen testauksen takia äärimmäisen harvoin sisäkissoina olevilla rotuissoilla.

FeLV-viruksesta johtuvan lymfooman ennuste on hyvin huono ja kissa joudutaan useimmiten lopettamaan.

Itämaisissa roduissa tavataan muita kissoja enemmän lymfoomatyyppiä, joka ei johdu FeLV-viruksesta.

Lymfoomaan sairastuu tyypillisesti varsin nuori kissa. Kasvain sijaitsee rintaontelossa ja on usein

diagnoosihetkellä jo ehtinyt kasvaa varsin suureksi ja se voi painaa keuhkoja hyvin voimakkaasti. Vaikka

lymfooma vaikuttaa löydettäessä aggressiiviselta, reagoi se yleensä erittäin hyvin solunsalpaajahoitoon ja

hoidettuna kissan ennuste voi olla yllättävän hyvä. Myös täydellinen parantuminen on mahdollista. Tässä

kyselyssä lymfoomaa tuli esille vain kahdella kissalla, eli reilulla prosentilla, tauti on siis kuitenkin varsin

harvinainen.Muut kuolinsyyt olivat varsin yksittäisiä tapauksia, osassa oli varsin yleisesti vain kuvattu, että kissa oli

lopetettu tai että kuolinsyynä oli vanhuus eikä tarkempia taustatietoja kirjattu.

4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat rakenteelliset ominaisuudet

Itämaistyyppisillä roduilla on useita korostettuja piirteitä peruskissaan verrattuna. Silmien muodossa

pyritään mantelinmuotoisiin silmiin. Ajoittain itämaistyyppisillä kissoilla silmät saattavat olla syvällä

sijoittuneet tai luomirako liian kapea, mikä voi altistaa krooniseen silmä-ärsytykseen ja tulehduksiin.

Kissanäyttelyiden tuomarit ovat kuitenkin vuosia suosineet kissoja, joilla on terve silmien rakenne. BaJaVa

ry:n terveystyöryhmän vaikutelma on, että tämä on vähentänyt liioteltujen silmien esiintyvyyttä.

Itämaistyyppisten rotujen korvat ovat suuret ja alhaalle sijoittuneet, mutta tästä ei ole tiedossa haittaa

korvien toiminnalle.

Itämaistyyppisillä roduilla tavattava kapea lantio voi terveystyöryhmän käsityksen mukaan naarailla

ahtauttaa synnytyskanavaa ja vaikeuttaa synnytyksiä. Tukirangan muuttaminen jalostuksella on koirissa

aiheuttanut ongelmia, mutta toistaiseksi ei ole tietoa siitä, miten pitkä selkäranka vaikuttaa kissan selän

terveyteen. Pitkistä raajoista ei tiedetä aiheutuneen haittaa.

4.3.5 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä

Kyselyn perusteella rotujen terveystilanne vaikuttaa hyvältä. Käytösongelmista nousee esille narujen,

kumilenkkien ja muiden esineiden syönti, mikä on hyvä tiedostaa ja kasvattajien informoida etenkin

ensimmäistä itämaiskissaa ottavaa. Itämaiset ovat yleisesti varsin ahneita ja taipumus ylipainoon on

tiedossa. Ylipaino taas on kissoilla merkittävä terveysriski, joten kissojen ruokavalioon olisi hyvä kiinnittää

huomiota. Kyselyvastausten perusteella omistajat olivat kuitenkin onnistuneet varsin hyvin pitämään

kissansa kohtuullisissa mitoissa ja vain harva kissa painoi yli 5 kg.

Terveysongelmista yleisimpiä olivat hammassairaudet. Näitä voidaan ehkäistä hampaiden säännöllisellä

puhdistuksella (hampaiden harjaus, kissoille tarkoitetun hammastahnan käyttö, hampaiden puhdistukseen

tarkoitetut ruuat). Yleisesti hammasongelmia oli kyselyn kissoilla varsin vähän, tosin moni oli

vastaushetkellä vielä nuoria kissoja ja hammasongelmat tulevat esille tyypillisesti kissan ikääntyessä.

Kohtutulehduksia näyttää esiintyvän itämaisilla paljon. Kyselyssä ei eritelty siitoskissoja ja lemmikkikissoja

ja silti kohtutulehdusta oli esiintynyt joka kymmenennellä naaraalla. Terveystyöryhmä tulee seuraamaan

kohtutulehdusten esiintyvyyttä ja jos se kasvaa, hankkia eläinlääketieteellinen arvio tilanteesta ja laatia sen

pohjalta tarvittavat suositukset kasvattajille. Yleisesti voidaan suositella, että naaraat joita ei ole tarkoitus

käyttää kasvatukseen, steriloitaisiin mahdollisimman aikaisin, mieluiten jo ennen ensimmäistä kiimaa.

Sterilisaatiossa kohtu poistetaan, eikä se siten voi enää tulehtua.

Kroonisia keuhkosairauksia esiintyi yhdellä itämaisella kahdestakymmenestä. Luku on samaa luokkaa mitä

yleisesti on raportoitu kissoilla. Vatsakalvontulehdus FIP oli yleisin kuolinsyy, mutta sen esiintyvyys ei

kyselyn eikä myöskään kirjallisuuden perusteella myöskään ole itämaisissa roduissa erityisen korkea.

Amyloidoosi ja lymfooma ovat harvinaisia, mutta vakavia sairauksia. Näistä on käynnissä tutkimuksia

Yhdysvalloissa, joiden tavoitteena on kehittää geenitestit kasvattajien käyttöön. BaJaVan terveystyöryhmä

seuraa näistä mahdollisesti tulevia tuloksia ja tiedottaa mikäli tutkimuksissa tapahtuu edistystä.