FIFe hyväksyi Seychellien lyhyt- ja pitkäkarvat uutena rotuna vuonna 2006 , mutta kymmenen vuotta myöhemmin eli vuoden 2016 alusta lukien em. rotunimitys lakkautettiin ja nyt ne ovatkin valkolaikkusiamilaisia ja valkolaikkubalineeseja.
Valkoisen määrä merkitään rodun ja värin jälkeen 01 (van), 02 (harlekiini) tai 03 (bicolour).
Siamilainen on ikivanha itämainen kissarotu. Rodun jälkiä on pystytty seuraamaan 1600-luvun Siamiin (nyk. Thaimaa) asti, missä tätä erikoisennäköistä naamiokissaa pidettiin suuressa arvossa. 1800-luvun loppupuolella siamilaiset löysivät tiensä Englantiin ja levisivät pian sieltä ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Suomessakin on elinvoimainen siamilaiskanta, jonka perustan muodostavat Ruotsista, Englannista, USA:sta ja Australiasta tuotetut kissat.
Ensimmäiset valkolaikkusiamilaiset kasvatti englantilainen Pat Turner 1980-luvulla Scintilla-kissalassa. Kantakissat olivat kaksi valkolaikku persialaista ja kaksi siamilaista; tavoitteena oli yhdistää naamio, valkolaikku ja itämainen tyyppi. Pahat kielet kertovat kyseessä olleen alun perin vahinkoastumisen…niin tai näin, Mrs. Turner ihastui syntyneiden pentujen ulkonäköön. Miltei samoihin aikoihin USA:ssa syntyivät ensimmäiset bicolour-itämaiset siamilaisen ja amerikkalaisen lyhytkarvan yhdistelmistä. Euroopassa valkolaikku-kasvatuksessa on sittemmin käytetty apuna myös cornish rex-kissoja. Siamilaistaustasta johtuen resessiivinen naamiotekijä on koko ajan pysynyt mukana ja aiheuttanut sen, että valkolaikkuitämaisten pentueisiin on syntynyt myös naamiollisia pentuja. Tämän päivän valkolaikkusiamilainen lienee yhdistelmä tätä kaikkea, mutta useimmiten se on kuitenkin syntynyt valkolaikkuitämaisen jälkeläisenä.
Valkolaikkubalineesi on valkolaikkusiamilaisen puolipitkäkarvainen muoto. Siamilaisesta sen erottaa kaksi asiaa: turkin pituus ja valkolaikut naamiovärityksen lisäksi. Ruumiinrakenne ja värit ovat muuten samat kuin siamilaisella. Suomen ensimmäinen valkolaikkubalineesi (seychellien pitkäkarva) syntyi vuonna 2005 pentueeseen, jossa toinen vanhemmista on valkolaikku itämainen, rotu hyväksyttiin virallisesti vuoden 2006 alussa.
Variantit ovat siamilaisia ja itämaisia lyhytkarvoja, jotka kantavat pitkäkarvageeniä ja voivat toisen pitkäkarvageeniä kantavan siamilaisen tai itämaisen kanssa saada pitkäkarvaisia pentuja. Variantit merkittiin aiemmin erikseen var-merkinnällä rekisterikirjassa, mutta nykyään rekisteröinti tapahtuu samalla lailla kuin muidenkin itämaisten lyhytkarvojen ja siamilaisen kohdalla. Variantit ovat rotupuhtaita siamilaisia ja itämaisia lyhytkarvoja ja ne voivat osallistua kissanäyttelyihin ja myös pärjätä niissä hyvin.
©2024 BaJaVa