Nykytilanne

4.1. Populaation koko ja kasvatuspohja (geenipohja)

Itämaistyyppiset kissat ovat pieniä rotuja, josta siamilaiset ja itämaiset lyhytkarvat ovat vielä monin verroin yleisempiä kuin pitkäkarvaiset sisaruksensa. Pitkäkarvoja ja balineeseja on edelleen erittäin vähän ja 2010-luvun loppupuolella erityisesti balineesien rekisteröintimäärät ovat hieman laskeneet.

Suomen Kissaliiton rekisteröinnit roduittain 2010 – 2020

4.2. Luonne ja käyttäytyminen

Itämaistyyppisen kissan pitää rotuun katsomatta olla erittäin ihmisläheinen ja sen pitää soveltua loistavasti lemmikiksi. Sen pitää olla myös helposti käsiteltävä, osallistuva ja ulospäinsuuntautunut. Sen ei missään nimessä pitäisi olla aggressiivinen, vetäytyvä tai arka.

Alkuperäinen siamilainen, josta kaikki IV-rodut loppujen lopuksi on jalostettu, on ollut satoja vuosia ihmiskissa. Sen paikka on ollut hoveissa ihmisten palvomina ja se ei ole koskaan ollut yksinäinen saalistaja metsän keskellä. Itämaiset kissat eivät siis viihdy yksin ollenkaan vaan kaipaavat seuraa 24 tuntia vuorokaudessa. Tästä johtuen usein niitä ei myydäkään ainoiksi kissoiksi, koska harvoilla ihmisillä on aikaa olla kotona niin paljon. Itämaiselle toisaalta kelpaa usein jokin muukin elävä olento kuin kissa tai ihminen mutta esimerkiksi koiraperheissä on huomioitava, että kissa johtaa eikä koira. Jos itämainen joutuu hierarkiassa koiran alapuolelle, se helposti vetäytyy yksinäisyyteen, joka ei ole ollenkaan sen rodulle tyypillinen ominaisuus.

Itämaisille tyypillisiä piirteitä ovat:

aktiivisuus
ihmisläheisyys
leikkisyys
ylenpalttinen uteliaisuus
puheliaisuus
ennakkoluulottomuus

4.2.3 Rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmät ongelmakohdat ja niiden korjaaminen

Itämaistyyppisten kissojen tavallisin käytösongelma on BaJaVa ry:n terveyskyselyn vastausten perusteella narujen, kumilenkkien yms. syöminen (16 %). Villan syömistä esiintyi 5,5 %:lla kissoista.

Ruuan ahmimista ja oksentamista esiintyi 13,5 %:lla kissoista ja ylipainoa 16 % kissoista. Itämaiset ovatkin tunnettuja ahneudestaan ja markkinoilla on rodulle tarkoitettua erikoisruokaa, jonka väitetään vähentävän ahmimista. Väärään paikkaa pissaamista esiintyi 6,5 %:lla ja yöhuutelua 6 %:lla kissoista, osittain tämä voi tietysti liittyä siihen, että iso osa kyselyn kissoista oli leikkaamattomia ja virtsalla merkkailu ja huutelu ovat leikkaamattomilla kissoilla lajityypillisiä ominaisuuksia. Stressiin tai sairauksiin usein liitettyä turkin nyppimistä esiintyi 5,5 %:lla kissoista, varsinaisia ihosairauksia kyselyssä ei kuitenkaan tullut esille. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus oli todella harvinaista, tätä oli esiintynyt vain 1,5 %:lla kissoista.

Ohje miten käytösoireisiin suhtaudutaan kasvatuksessa

Käytösongelmat johtuvat usein monesta tekijästä ja kissan elinympäristöllä ja kissalauman sisäisellä dynamiikalla on näissä merkittävä vaikutus. Käytösoireiden suhteen ei ole mahdollista suoraan antaa suosituksia koskien kissan kasvatuskäyttöä. Kissan luonne on kuitenkin erittäin tärkeä asia ja kasvatuksen tavoitteena tulee aina olla jalostaa kissoja, jotka sopeutuvat mahdollisimman hyvin elämään sisäkissana ihmisten seurassa.

Käytösongelmat on hyvä tiedostaa ja kasvattajien informoida etenkin ensimmäistä itämaiskissaa ottavaa taipumuksesta vierasesineiden syömiseen, koska tähän liittyy suolitukoksen riski. Itämaiset ovat yleisesti varsin ahneita ruoan suhteen ja taipumus ylipainoon on tiedossa. Ylipaino on kissoilla merkittävä terveysriski ja se altistaa esim. diabetekselle ja nivelongelmille. Kasvattajan on hyvä huomioida rodussa esiintyvä taipumus ylipainoon antaessaan ruokintaohjeita pennunostajalle.

4.3. Terveys ja lisääntyminen

BaJavan terveystyöryhmä aloitti työnsä vuonna 2011 ja itämaisrotujen terveydentilaa lähdettiin kartoittamaan ja seuraamaan terveyskyselyn avulla. Terveyskysely toteutettiin BaJaVan verkkosivujen kautta https://bajava.net/kasvatus/bajavan-kissakasvatuksen-tavoiteohjelma-kto.

Terveyskyselyllä on ollut tarkoitus tavoittaa mahdollisimman laaja kissamäärä. Osa kysymyksiä tehtiin tarkoituksella varsin yleisiksi, jotta niihin vastaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Iso osa kissojen sairauksista on vielä varsin huonosti tunnettuja, eikä aina päästä kovin tarkkaan diagnoosiin. Tämän takia niputettiin yhteen esimerkiksi kaikki pitkäaikaiset keuhkosairaudet, munuaisten vajaatoiminta syystä riippumatta, sekä kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta. Kissoilla on myös paljon oireita joiden syitä ei välttämättä aina ole tarpeen selvittää tarkemmin, esimerkiksi lyhytkestoinen ripuli, oksennustauti ja silmätulehdukset. Näiden kohdalla ei kyseltykään tarkkaa diagnoosia, vaan ainoastaan oireen esiintymistä. Kyselyn tarkoituksena oli saada laajasta kissamäärästä suuntaa antavia terveystietoja, ja vastausten perusteella tarvittaessa tarkentaa kysymyksiä. Kyselyn vastausten perusteella kysymysten tarkkuus oli kaiken kaikkiaan riittävä, eikä tuloksista jäänyt avoimia kysymyksiä juuri lainkaan.

4.3.1 Rodun yleisimmät sairaudet ja viat

Hammassairaudet

Kuvaus ja periytymistapa

Hammassairaudet ovat kissoilla yleisimpiä ongelmia ja niin myös selvästi itämaistyyppisillä kissoilla. Ientulehdusta oli 17 %:lla ja hammassyöpymää 4,5 %:lla kissoista, mikä on vähemmän mitä yleensä kissoilla raportoidaan. Hammassairauksien periytyvyyttä tai periytymistapaa ei tunneta.

Sairauksien vaikutus kissan jokapäiväiseen elämään

Ientulehdukset ja hammassyöpymät saattavat aiheuttaa kissalle kipuja ja kissalta saatetaan joutua poistamaan hampaita. Hampaiden poisto tehdään eläinlääkärin toimesta yleisanestesiassa ja toimenpiteen kustannukset voivat olla merkittävät. Puuttuvat hampaat eivät sinänsä yleensä vaikuta sisäkissan elämään ja kissa voi pärjätä erinomaisesti myös täysin hampaattomalla suulla.

Ohje miten sairauksiin suhtaudutaan kasvatuksessa

Ientulehdus voi johtua huonosta suuhygieniasta. Se on hyvin yleistä kissoilla eikä se estä kissan kasvatuskäyttöä. Hammassyöpymää sairastavaa kissaa tulisi käyttää kasvatukseen vain eläinlääkärin konsultaation jälkeen.

Monia hammasongelmia voidaan ehkäistä hampaiden säännöllisellä puhdistuksella (hampaiden harjaus, kissoille tarkoitetun hammastahnan käyttö, hampaiden puhdistukseen tarkoitetut ruuat), mikä kasvattajan on hyvä huomioida antaessaan kissan hoito-ohjeita pennunostajalle.

Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) ja gangliosidoosi (GM1)

Sokeuteen johtavaa, etenevää verkkokalvon rappeumaa (PRA) esiintyi ennen mahdollisuutta geenitestiin n. 2 %:lla kissoista. PRA on peittyvästi periytyvä sairaus. Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) johtaa kissan näön asteittaiseen heikkenemiseen, eikä sairauteen ole hoitoa. Heikkonäköinen tai sokea kissa voi pärjätä kohtalaisen hyvin tutussa ympäristössä.

Suomen Kissaliiton kasvatussäännöt kieltävät etenevää verkkokalvon rappeumaa (PRA) sairastavan kissan jalostuskäytön.

Gangliosidoosi (GM1), on hermoston kertymäsairaus, jota on kuvattu siamilaisella kissalla 1960-luvulla. Sairauden oireet alkavat 3 kuukauden iässä ja johtavan kuolemaan alle vuoden iässä. Sairauden aiheuttava geenivirhe periytyy väistyvästi, eli kissan on perittävä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan sairastuakseen. Kansainvälinen kissaliitto FIFe suosittelee itämaistyyppisten kissojen testaamista geenivirheen osalta.

Sisällys

4. Nykytilanne

4.1. Populaation koko ja kasvatuspohja (geenipohja)

4.2. Luonne ja käyttäytyminen

4.2.3 Rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmät ongelmakohdat ja niiden korjaaminen

4.3. Terveys ja lisääntyminen

4.3.1 Rodun yleisimmät sairaudet ja viat

4.4. Ulkomuoto